Opiskelijoiden tulorajat ja ahkeruuden raippa

Kansainvälisesti mitattuna Suomessa on opiskelijoiden hyvä olla ja elää. Tämä on totta huolimatta siitä, että kuluvalla hallituskaudella opintorahaa leikattiin 336,78 eurosta 250,28 euroon kuukaudessa. Samalla vanha opiskelijan asumislisä pääosin poistettiin ja opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin. Samassa paketissa kuitenkin opintolainan valtiontakausta nostettiin tuntuvasti.

Leikkaukset ottivat päähän monia opiskelijoita. Saavutetuista eduista luopuminen on tietysti aina ikävää. Samalla on syytä muistaa, että suomalaisen opiskelijan edut ovat kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa. Ylipäätään se, että opiskelusta maksetaan, on harvinaista lukukausimaksuttomuudesta puhumattakaan. Opiskelijalounaat ovat puoli-ilmaisia. Opiskelija-asunnot ovat halpoja ja todella moni palvelu maksaa opiskelijalle itselleen vain puolet todellisesta hinnasta. Terveydenhuolto on ilmaista, kuntosalimaksut puoli-ilmaisia ja niin edelleen. Pitää myös muistaa se, että opiskelijan elintaso on väliaikainen olotila ja opiskelu on ajallinen sijoitus, joka myöhemmin johtaa yleensä korkeampiin tuloihin. Lukukausimaksuttomassa Suomessa sen maksavat ne, jotka eivät opiskele, vaan menevät esimerkiksi toisen asteen koulutuksen jälkeen suoraan töihin.

Opintotukien leikkausten myötä monet opiskelijat ovat kuitenkin valittaneet kohtaloaan. Valitetaan siitä, miten osa opiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella ja siitä, miten jotkut saavat vanhemmiltaan rahaa opintojensa aikana ja toiset eivät, asettaen opiskelijat “epätasa-arvoiseen asemaan”. Tässä keskustelussa on kuitenkin unohdettu se, että koulutus on juurikin se mekanismi, joka nostaa sekä yksilöitä että kokonaisia kansoja köyhyysrajan yläpuolelle. Myös Suomi on maa, jonka väestö on noussut viimeisen sadan vuoden aikana absoluuttisesta köyhyydestä juurikin koulutuksen avulla. Miksi siis opiskelijan, joka investoi tulevaisuuteensa, pitäisi valmiiksi olla siellä? Elintason välittömään nostoon on kuitenkin olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu. Se on töiden tekeminen.

Opiskelijoiden työskentelyä on pitkään haitannut opintotuen tuloraja. Tulorajan pelossa monet jättävät tekemättä tarjottuja töitä. Joidenkin kohdalla tuloraja on esimerkiksi äkillisen opintojen aikana tapahtuneiden tulojen nousun vuoksi aiheuttanut sen, että opintotukia on pitänyt palauttaa tai niitä on pakolla peritty takaisin jälkikäteen. Työn tekemisestä on rangaistu ahkeraa opiskelijaa.

Ennen kuin siirrymme perustuloon tai negatiiviseen tuloverotukseen, opintotuen noston sijaan esitän opiskelijoiden aseman parantamiseen tulorajojen poistoa kokonaan. __Ahkeruudesta ei koskaan, ikinä, saisi rangaista varsinkaan, jos se ei viivästytä opintoja. __

Ensinnäkin se antaa väärän moraalisen viestin ahkeralle yksilölle. Toiseksi voidaan kysyä, kuinka paljon valtio tässä lopulta säästää, sillä monet jättävät tekemättä töitä opintojen aikana tulorajan vuoksi, mikä vähentää verokertymää.

Kolmanneksi, työskentely opintojen aikana auttaa saamaan jalkaa työmarkkinoiden oven väliin ja edistää työllistymistä opintojen jälkeen. Neljänneksi se edesauttaisi opiskelijaa nostamaan elintasoaan ja taloudellista liikkumavaraansa opintojen aikana oma työnsä kautta. Tämä on se moraalinen ja eettinen arvopohja, joka kestää myös opintojen jälkeen koko loppuelämän.

Konkreettiset toimet:

• Poistetaan opintotuen tulorajat
• Kannustetaan työskentelyyn opintojen aikana